Olen isä. Onnellinen, ylpeä ja väsynyt isä.
Meille syntyi Lauantaina seitsemäs lokakuuta potra poika yhdentoista ja puolen tunnin ponnistelujen jälkeen. Katsellessani vaimoni synnytystuskia tunsin oloni aika voimattomaksi. Ei siinä paljoa voinut tehdä, mutta se vähäkin tuntui riittävän vaimolleni. Klo 16.29 merkattiin syntymäajaksi 50 senttimetriä pitkälle ja 3755 grammaa painavalle kultaakin kalliimmalle pötkylälle.
Voi olla että tämä jää blogini viimeiseksi postaukseksi, ellen jostain löydä aikaa ja intoa jatkaa tätä. Kiitos teille kaikille mukavista blogitushetkistä. Minulle jäi tosi lämmin ja mukava olo ja anteeksi kaikille, joiden tarina jäi saamatta...
Muutama kuva:
