Otsikostakin voi päätellä etten tasantarkkaan tiedä mistä sitä kirjoittaisi. Viime oikea postaus käsitteli hurmiollista suhdetta vaimooni, No se asia ei ole muuttunut. Hmm. Mikäköhän muu asia olisi pysynyt muuttumati.
Aloitetaan.
Meille silloin syntyi Noa. Noa on nyt viisi ja puolikuukautta vanha jyrsijä. Kahdella mahtavalla alahempaallaan jyrsii tiensä äidin ja isin sydämiin (Toisinaan kirjaimellisesti). Olemme onnellisiai kun Noa ei valvota pahemmin öisin ja päivisinkin on iloinen lapsi.
No, Syssyllä tuli puheeksi että koti on vähän pieni että pitäisi ehkä katsoa isompaa. Varattiin aika pankkiin mutta jouduttiin joulukiireiden takia perumaan se. Joulu oli lahjakas. Noa voitti lahjamäärässä muut.
Tuli ankea Tammikuu ja otin projektikseni saada palkankorotus. Kävin tiukan neuvottelurumban töissä esimiehien kanssa mutta vastaus oli lähinnä selkääntaputtelua. Pelottin lähtemällä menemään. Kuukaudeksi taannuin osaani ja helmikuun puolivälissä asiakasyritykseni edustaja soitti ja sovittiin tapaaminen. Ostivat minut pois täältä. Olivat kuulleet lähtöaikeistani ja eivät kuulemma halunneet luopua. Sen lisäksi että heillä on loistavat edut, mukaanlukien kannustusohjelma työn ohessa opiskeluun, nelinkertaistivat pyytämäni palkankorotuksen. Ei tarvinnut miettiä kahdesti siirtymistä. Ei tällaista tapahdu kuin elokuvissa.
Samaan aikaan todettiin vaimon kanssa että tänne ei enään mahdu. Kaksio on liian pieni
kahdelle hamsterille + pikku jyrsijälle. Marssimme pankkiin ja kaksi viikkoa siitä olimme onnellisia uuden kodin omistajia. Uuden kodin haaliminen onkin aivan oma tarinansa sitten. Palaan esittelyn kera, kunhan remontti valmistuu. Oma piha, sauna. ja Sipoon rauhallinen maaseutu ympärillä. Hyvältä tuntuu.
Meidän kodin lähellä on Nikkilän vanha Mielisairaala-alue, joka on jo suljettu ja osa rakennuksista on muutettu asuinkäyttöön. Luvassa kulakollaasi alueelta.
Mukavaa kirjoittaa taas ja nostaa päätään blogirintamalla. Hälsas för din mormor. eller hur?
