Koskaan herätessä ei tiedä tuleeko päivästä huono. Kuten tämä pieni ampparinmulkku, heräsi pesästään aamulla ja lähti tutkimaan mitä aamukaste on tuonut tullessaan. Tämä ampiainen lensi kukasta kukkaan ja siinä lennellessä hänelle tuli pakottava tarve päästä tekemään pahojaan. Ampiaiset ovat luonteeltaan sellaisia.
Samaan aikaan lähistöllä olevassa kerrostalossa, sen talon korkeimmassa kerroksessa, pieni ja rakastettu chihuahua, My nimeltään, oli heräilemässä äitin ja isin kainalosta hyvin nukutun yöunen jäljiltä. My oikoi siroja tassujaan ja haukotteli hetkisen, pyörähti jaloilleen ja lähti tutkimaan josko iskä tai äippä olisi jo herännyt. Vaan ei ollut. Asialle oli tehtävä jotain. Niin My päätti painaa Wake Up nappia ja ruveta tempomaan rakkainta leluaan, Ikeasta ostettua pikkurottaa, ympäri sänkyä. Se tiesi että hetken kuluttua jompikumpi heräisi. Kuinka ollakaan, perheen vanhempi koira,basenji rotuinen, heräsi temmellykseen ja armottomaan kusihätään. Se tuli sängyn laidalle ja rupesi tassullaan rapsuttamaan sänkyä, tietäen että jompikumpi kyllä heräisi ja veisi hänet tarpeilleen. Aikansa riehuttuaan pikkuystävät saivat isin hereille ja tapansa mukaan hän vetäisi verkkarit jalkaan ja paidan päälle ja lähdettiin tekemään tarpeet. Hississä oli kolme hyvin nukkunutta mutta hieman vielä höperöistä Lauantaiaamun matkustajaa, ei varmasti Lauantain ensimmäiset mutta varmasti unisimmat, olihan herätyksestä aikaa vasta vajaat viisi minuuttia. Ulkona oli loistokeli ja kävivät he pyörähtämässä koulun ympäri. Koululla on rakennustyöt meneillään ja isää ne kiinnosti. Konkkaronkka pälyili puiston halki koulun pihalle ja tutkivat katseillaan mitä siellä tehdään.
Lenkin jälkeen palasivat he kotiin ja My juoksi samointein juomaan omalle juomakupilleen. Hetken litkittyään My tunsi tassussaan voimakkaan piston ja suunnattoman kivun. Isi ja Äiti huolestuivat makuuhuoneessa kun pieni My-chihuahua, perheen rakkain pikkukoira, juoksi ontuen sänkyyn ja kiljui tassuaan, nuoli sitä eikä antanut koskea. Huoli täytti huoneen. Äiti arvasi heti että ampiainenko on My parkaa pistänyt? Isä lähti tuholaista etsimään haulikon(sanomanlehden) kanssa ja hiiviskellessään latasi ammuksia lippaaseen(kääri sanomalehteä tiukemmalle). Ketään ei löytynyt. Isi palasi Myn ja äitin ja Bassen luo makuuhuoneesen ja My voi jo hieman paremmin. Tassu oli pikkuisen turvonnut muttei My enään sitä niin aristanut. Hieman myöhemmin äiti kiljaisi että tuolla on ampiainen ja osoitti Bassen ruokakuppia. Siellä se keltamustanuppineula tallusti tyytyväisyyttä hykerrellen saatuan oikein kunnon osuman pikkukoiraan. Vaan eipä arvannut, tyhmä kun on, että hänen päivänsä oli sekunneissa lasketut. Kabooom(smack) isä laukaisi(löi) haulikonsa(sanomalehtikäreen) kohti valtavaa(varsin pientä) ampiaista ja sen päivät loppuivat siihen. Vaan eipä arvannut ampiainen mikään häneen iski.
Samaan aikaan Toisaalla asunnossa My makoili oikein tyytyväisenä äitin kanssa sängyssä masu täynnä lauantaimakkaraa, jonka avulla oli saanut neljäsosa Zyrtecin mahdollista ampiaisen myrkystä johtuvaa reaktiota vastaan. Myn päivä muuttui hetki hetkeltä ihanammaksi, sillä perheen tullessa kaupoilta sai My liittyä ruokaseuraan. Ruokana oli kanarisottoa ja My piti oikein kovasti kanasta ja tuskin enäänn muistikaan koko ampiaisenpistoa.
Nii-i. Sitä ei tiedä tuleeko päivstä hyvä vai huono. Itselläni on tänään hyväpäivä. Kävin parturissa ja mies osasi kyllä asiansa. kaksikymmentäviisi minuuttia ja äijä oli raastanut päästäni oikein mallikelpoisen! Otin kuitenkin uuden ajan vakioparturilleni, Tiialle. Tänään hän oli viettämässä hyvin ansaittua kesälomaansa. Hyvää lomaa hänelle. Toivottavasti tulevat sateet ei haittaa :) Tsaü
