Joka-aamuinen pakko. Herätyskello(herätyskännykkä) soi klo 06.00. Siunaan itselleni vielä kaksi torkkua. kaksikymmentä yli kuusi vihdoin kömmin ylös lämpimästä sängystä, vaimon ja koirien vierestä. Meillä koirat saa nukkua sängyssä sillä lattialla saattaa olla pölyistä ja kylmää. Ja kaikenlisäksi on kiva herätä kun pieni nenänpää on painautunut syvälle kainaloon ja vain avimea kuorsaus ja suunnaton lämmöntuotto paljastaa koiran olevan vielä hengissä. No näin se työmatka jatkuu, vaikkei vielä alkanutkaan.
Yleensä kun herään, olen virkeä noin yhdessä sekunnissa, vaikkei aivot vielä toimikaan muutamaan tuntiin. Rutiinit ovat aamulla äärimmäisen tärkeitä ja ajattelun välttäminen keinolla millä hyvänsä taistelee tästä asemasta. sängystä könyän suoraan suihkuun, siellä menee vartti. kaksikymmentäviisivaille seitsemän, kello, paita, housut, sukat (Näin kesällä nilkkasukat, paras keksintö sitten varpikkaiden) ,kännykkä, pusu vaimolle ja rapsut koirille, hissin tilaus, kengät jalkaan, tarkistuslista, avaimet, muistitikku, kännykkä vasemmalla, lompakko bussiliput oikealla. Hissi kerroksessa, ulos, avaimet käteen ja ovi kiinni(mulla on pakonomainen tarve pitää avaimista kiinni kun poistun kotoa, hyvä keino olla unohtamatta niitä!) Hissiin. Hississä tarkistus peilistä että hiukset on hyvin ja dödö varmasti kummassakin kainalossa. (Suunnattoman ärsyttävää jos kiireessä unohtuu laittaa dödöä toiseen kainaloon.) Kymmenen kerroksen matkalla ehtii ottaa bussilipun käteen, laittaa laukku hyvin ja valmistuatua ampaisemaan armottomaan juoksuun. Kello on tässä vaiheessa lähes poikkeuksetta 06:44 ja bussi tulee 06:45 ja 06.48. Yleensä bussit tulevat 06:44 peräkkäin. Tämä vituttaa suunnattomasti ja siksi valmistaudunkin juoksuun jo hississä.
Astuessani bussiin päivän ensimmäinen hymy ja iloinen huomen kuskille jolta yleensä saa vain jotain ankeaa tyylistä takaisin. No okei, kyllä suurin osa niistä toivottaa huomenet takaisin mutta niille jotka eivät edes vaivaudu katsomaan mua silmiin kun toivotan hyvää huomenta, pysähdyn ja toivotan uudelleen, erityisen ä ä n e k k ä ä s t i . Metro-lehti matkaan. Päivän sää, kuolemat ohitetaan ja luetaan kolumni. Yleensä niistä tulee hyvä mieli. Joskus ne on aivan huonoja. Viimeistään tässä vaiheessa on aamurukouksen aika. Bussissa metrolle on hyvä aika hiljentyä.
Metromatka hujahtaa nopeasti ja kurvissa pomppaan pois ja vilahdan kauppaan ostamaan evääni. Ks LOUNARILLA OSTOKSILLA, ostoslista.
Tässä vaiheessa bussi saapuukin ja vie minut kohti lentokenttää. Bussissa selaan päivän lehdet läpi, kuuntelen musiikkia. Tällä hetkellä mun kovimman hitit on Nelly Furtadon Man eater ja Olavi Uusivirran on niin helppo olla onnellinen. Liha vetää lihaa ja se on kivaa. Kyllä haluilla on aikansa poistua tunteiden kavalkaadista! Mutta sen aika tulee sitten myöhemmin. Toisinaan bussimatkallani suunnittelen jotain elokuviin liittyviä asioita. Se puolituntinen on hyvä hetki antaa aivoille hieman jumppaa ennen kuin käy leipätyön ääreen.
Nyt onkin aika nousta bussista ja astua töihin
Hyvää työpäivää ja alkavaa viikonloppua!
Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti