Rakas vaimoni

Tänään ollessani töissä, ymmärsin (taas kerran) kuinka rakas vaimoni mulle onkaan. En tiedä onko se heikkoutta mutta en tietäisi mitä tekisin ilman häntä. Alkoholisoituisin kuin aito oikea Suomalainen mies. Ostaisin ehkä Adidaksen verkkarit ja pullon kossua. Enivei. Päähäni pälkähti idea yllätyksestä.

Erica soitti mulle näkevänsä kaverinsa tänään. Hähää. Hyvät lähtökohdat. Ei kun pohtimaan mitä tekisi. Vauva rajoittaa aikalailla. Okei. Siis, pysytään kotona. Mitä kotona voi tehdä helposti.

Erica tykkää kukista. Päätin tehdä pienen jipon ja ostin 60 ruusua ja vaihdoin olkkarista kaikki kukat ruusukimppuihin. Tummanpunaisia ja valkoisia ruusuja. Tuli nättejä puskia. Piti vain käydä naapurista lainaamassa lisää pulloja kun kotoa ei löytynyt. Sillä matkalla sain myytyä keittön pöydän. jee.

Kukat toimivat somisteena illalle. Meillä on Menu:

-Alkupalaksi herätellään ruokahalua ananaksella, omenalohkoilla ja viinirypäleillä.
--Alkusalaattina on tomaatti-mozzarella salaatti, höystettynä Basilikalla, oliiviöljyllä ja mustapippurilla.
---Pääruokana Härän sisäfilettä ja sen kanssa jotain. APUA EN OLE VIELÄ KEKSINYT!
----Jälkiruoaksi Wanhan ajan vaniljajäätelöä, mansikkasosetta ja korsiteena tuoreita mansikkalohkoja.

Jälkiruoan kanssa maistellaan aitoa sampanjaa.

Erica varmaan kommentoi yllärin toimivuuden blogissaan ja ehkä täälläkin.

I am a silly man.

Ps. Pidetään peukkuja ettei Noa ole kauhean huonolla tuulella.

Pps. Alkossa on TODELLA huono valikoima sampanjaa pienemmissä pulloissa. Olisi ollut kiva ostaa kaksi lasillista dom perignonia muttei niin ei. piti tyytymän joko keltaiseen leskeen ja sitten tähän toiseen moet & chandon tms. Otin tätä toista. On sääli nimittäin ostaa isoa sampanjapulloa jos ei siitä meinaa jouda kuin lasilliset.

Hyvää päivää

Päästin vaimon tänään katsomaan koiraa. Sanoin että saat mennä katsomaan sitä.

No, salaa se oli ottanut mukaansa sitten koirankuljetuslaukun ja lähdin sitten ystäväni kanssa valokuvaamaan niin vaimo soittelikin kohta että mites on. Tehdäänkö päätös? taitaa pikkuinen muuttaa meille.

No oltiin me puhuttu tästä jo pidemmän aikaa mutta päätös tuli vähän ladon takaa.

Saanko esitellä IPPU. 12Vko vanha Chihuahuan pentu. 

Veden kuvaamisesta ei pääse koskaan irti

Vesi on hetkellisesti aika kaunista. Ohi soliseva puro on kaunista katseltavaa mutta valokuvaaminen mahdollistaa hetken pysäyttämisen ja paljastaa vedestä ihan uusia ulottuvuuksia.

Muutama oma otos.

Ja tähän perään sitten linkki jossa todellisen mestarin aikaansaannoksia vesiteoksissa. Tähän on pyrittävä!
http://www.liquidsculpture.com/index.htm

Lumet suli pois. Jäi Paskamaa näkyviin
Miks ei vois tulla se kiva talvi
Tää surkea sade poraa mun päähän.

Hyi. yrjÖ.-

 

Kalmar industries

Kalmari on tykkii vehje.

Sillä nousee puntti.

jou.

Hitsit mä hlauaisin himaan jo. Onneksi työpäivä loppuu kohta. Tästä taitaa tulla aika valokuvaåainotteinen blogi. Syyttäkää pikasaa 

Löysin työpaikan seinästä vanhan sähkökeskuksen,
Aika hieno. Hitusen on kuvankäsittelyä takana
mutta vain totuutta pönkittääkseni

 

Talvi yllätti helsingin

Puut eivät ehtineet valmistautua talveen. Omaa tyhmyyttään. Mitäs pitivät lehdet vihreinä Marraskuulle asti. 

talvitulituusulaan

Nyt seon sitten täällä. Ydintalvi. Hieno homma. Mitäs nyt tekis. taidan lähteä Atomikahville MoccaSädekeittimestä juomaan Fuusiojuomaa. 

Syntymäpäivälahjani

Huoh. Kattokaa beibeä! (L) <-- Laittakaa toi meseen niin tiedätte mitä tarkoittaa...

Ps.

Join my messenger!
antti_ryysy(tähänmiukumauku)hotmail.com 

lumi tuli lumi suli.

Hehhee, ekat lumet tuli. Ja pikkuinen muuten hymyili Lauantaina ekaa kertaa, mun syntymäpäivänä... Paras lahja IKINÄ! 

Pi Ca Sa Maaaaaaaaaaaan

Pikkujätkä lähdössä ulkoilemaan

 

Ensimmäinen postaus suoraan picasasta. Vau! On tämä vain kätevää. Tässä trukki. Nappasin kuvan ja editoin Picasalla!
Tehty kyllä tosi helpoksi.... 

07-10-06

Olen isä. Onnellinen, ylpeä ja väsynyt isä.

Meille syntyi Lauantaina seitsemäs lokakuuta potra poika yhdentoista ja puolen tunnin ponnistelujen jälkeen. Katsellessani vaimoni synnytystuskia tunsin oloni aika voimattomaksi. Ei siinä paljoa voinut tehdä, mutta se vähäkin tuntui riittävän vaimolleni. Klo 16.29 merkattiin syntymäajaksi 50 senttimetriä pitkälle ja 3755 grammaa painavalle kultaakin kalliimmalle pötkylälle.

Voi olla että tämä jää blogini viimeiseksi postaukseksi, ellen jostain löydä aikaa ja intoa jatkaa tätä. Kiitos teille kaikille mukavista blogitushetkistä. Minulle jäi tosi lämmin ja mukava olo ja anteeksi kaikille, joiden tarina jäi saamatta...

Muutama kuva:

PERKELEEN HIRVI

Ajoin tänään hirvikolarin. Hirvi kuoli heti. Minä en. Kiitän luojaa että alla oli Mercedes Benz Sprinter 313 eikä fiat punto. Antistä olisi tullut metukkaa...

Hirvi tuli sumusta oikealta, osui keulaan, Lensi siitä noin kahden metrin korkeudessa kokovartalokierteellä vastaantulevan kaistan yli kuolemaan. No, paskiainen taisi kuolla jo törmäyksessä. Autosta meni nokka ruttuun ja vedet pihalle.

Pidetään 5 sekunnin hiljainen hetki ympäri maailmaa paskahirven takia. Menetti se sentään henkensä.

Huoh, aika on hävinnyt

Minulle on siunaantunut kaksi työpaikkaa, ja vanhassa sain pitkään anomani siirron. Nyt on uuden opettelemista ja uudessa jaksamista, vauva tulossa ja kamerassa uusi (laina) linssi. Sekä Jussin elokuvan äänien tekemistä. Joku jää kelkasta pois.

Blogini tulee elämään hiljaiseloa nyt alkusyksystä ainakin. Kaikki saa kuitenkin tarinansa ja pikkuinen tulee esittäytymään tänne kunhan vaimostani irtaantuu!

Muutama kuva teille rakkaat tilaajani. Hang on there!



My heräsi päiväunilta(herätin sen)



Vaavan ensimmäiset sukat



Mielestäni onnistunut kuva ystävästäni Petteristä.

Tässä on minun rakas kamerani. Se ei ole oikein paras mutta luotettava kumppanini jonka kanssa rymytään tuolla noin. Haaveilen hänen isoveljestään viisideestä mutta on hieman hintava kapistus tällaiselle harrastelijalle...

Mimmoiset kamerat teillä o?

ONNELLINEN

minun on hyvä olla, onnellinen olla.
He rakastavat minua, ruokkivat minut.
minun on hyvä olla, laitan silmät kii.

Valokuvatostain kolmastoista haaste

HYVÄÄ TORSTAITA ALMA

Sydämen tykytys tuntui kirkonkellolta rinnassa, portaita oli jäljellä vielä yhdeksäntoista kerrosta. Vanhat talot olivat niitä pahimpia, ajattelivat muut. Jacob oli eri maata. Hän pelasi jalksapalloa liigassa ja piti rappujuoksusta. Aamun aikaisina tunteina hän juoksi puerto Pollon vanhan kaupungin kaikki talot läpi ja jakoi aamun lehden.

Rakkaudesta elämään hän jaksoi hymyillä vastaantuleville ja olikin pieni paikallinen kuuluisuus. Jacob oli reippaudestaan huolimatta köyhä. Ei kaikki Argentiinalaiset jalkapalloilijat miljonäärejä ole.

Joka kerta hän osti yhden rivin lottoa toivoen parasta. Vaikka hänellä oli katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Joutui hän paiskimaan töitä rajusti saadakseen kaikki laskut maksettua.

Sunnuntaiaamuna Jasob, tapansa mukaan, käveli sataman kioskille ostamaan kupin kahvia ja tarkastuttamaan lottonsa. Jacob tuli tiskille ja antoi kupongin myyjälle. Samalla sanoi ottavansa kupin kahvia. Jacobin mukaan kubongilla pitäisi olla pieni voitto ja sanoi että ota kahvi siitä. Hän luki samalla uutta tiedelehteä jossa kerrottiin polymeeritekokuitusydämestä. Jacobia kiinnosti moiset asiat. Hän syventyi artikkeliin ja oli lumoutunut tekstiin:"kolmenkymmenen vuoden päästä pystymme printtaamaan ihmisestä kaiken muun paitsi aivot. Ne täytyy kasvattaa polymeerirungolle". Jacob oli aivan haltioitunut. Myyjä keskeytti hänet. Anteeksi Jacob. En pysty ottamaan kahvia tästä kupongista. Jacob huokaisi, voi että, heitä se sitten roskiin. Myyjä sanoi, Talo tarjoaa kahvin. Jacobille nousi hymy kasvoille Kiito José olet kiltti ihminen. José hymyili. Vielä olisi yksi asia. Jacob, No? José nosti kupongin. Tässä olisi kaikki numerot oikein. Voitit päävoiton. 22 miljoonaa dollaria. Jacobilt tippui kahvikuppi kädestä. Hän ei ollut uskoa todeksi asiaa.
Kaksikymmentäkaksi miljoonaa dollaria. Hän pystyisi tekemään mitä tahansa.

José, olet ihana mies! Jacob nappasi kupongin ja juoksi pankkiin. He lunastivat kupongin ja maksoivat Jacobin tilille kaksikymmentäkaksi miljoonaa doillaria. Jacob oli iloinen. Hän tahtoi tehdä hyvän työn. Hän meni ja osti kioskin. José ei tiennyt asiasta mitään kun Jacob tuli takaisin. Hän sanoi Josélle. Heii, José, oletko tyytyväinen palkkaasi? José siihen, Voi Jacob, tietäisitkin kuinka huono se on. Perheeni selviää juuri ja juuri. Jacob sanoi. Selvä. Olet erotettu. Saat potkut. Tule pois sieltä tiskin takaata. Et ole enään töissä tässä kioskissa. Ostin tämän. José oli aivna hämillään. Astui tiskin takaa pois ja kysyi. Jacob, mitä meinaat. Ajattele lapsiani. Jacob siihen, niin ajattelenkin. Mutta José rakas, ymmärräthän sinä ette voi olla töissä kioskissa, jonka omistat. José oli aivan sekaisin, Mitä tarkoitat. Jacob ojensi kioskin omistuskirjat Jacobille. Ole hyvä. Se on sinun. Kiitos. Jacob juoksi pois ennenkuin José ehti sanoa mitään.

Jacobille tuli hyvä mieli. Hän teki samoin jokaiselle rannan liikkeelle. Osti ne ja antoi työntekijöille. Hän oli oikea hyväntekijä. Hän teki niin kunnes rahat loppuivat. Hän oli taas köyhä mutta onnellinen.

Tuli Tiistai ja Jacob juoksi portaita ylös, tuntui etteivät ne loppuisi ikinä. Hän nautti siitä.

lOPPU

jES. Mun työviikko loppuu tähän, tai siis tää työviikko, huomenna ja lauantaina sitten toista työtä. Että tsillätslailla.

KAS KUMMAA BANAANI RUPES RYPPYILEMÄÄN

Otin välipalaksi banania. Söin eka yhden ja sitten oli vuorossa se uudempi, vähän vihertävä. Lueskelin plokeja ja keljuunnuin kun pää ammotti edelleenkin tyhjyyttään tarina kohdalla aivoja. Taidan heivata mäkeen nuo kaikki pyytämäni avustussanat. Kiitos niistä kutienkin. No banaani aloitti ryppyilemisen. Ei sellaisella tehdä mitään. Se on EX-bantsku

MIELIALA KUIN SADESÄÄ

Vaikuttaako tuo surkea sadesää teidänkin mielialaan kuten minun? Ankeaa!!

Sain kirjoitettua hieman uutta tarinaa mutta rupesi masentamaan tuo sade niin että katosi vibat. Huomenna yritetään uudelleen!

Tänään on Venäjän sauhut aiheuttannut lisäksi kovaa päänsärkyä ja valitusta. Söin siksi banaania ja painelin käsistä akupisteitä. Päänsärky havisi. Jee.

Huomiseen !

TARTTEX TARINAA?

Tarinoita, onko niitä?

Hyvät lukijani. Normaalin kirjoittamisen lisäksi mahtava ja ylistetty internet toimii myös moninaisemman viestinnän mahdollistavana kanavana. Näinollen esitänkin teille kysymyksen.

Olisiko kiva mielummin kuunnella tarinoita, vai jopa kuunnella tarinoita ja katsella samalla tarinaan liittyvää kuva"slide showta". Tilaajille nro 11-15 mietin tässä jotai uutta ja kivaa tilaajalahjaa.

T niinku Antti

Maurelitan blogista sai tilata itselleen kirjaimesn tällaiseen kiertikseen.

"Kommentoi tähän entryyn ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita journaliisi kymmenen sanaa, jotka alkavat sillä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana merkitsee sinulle ja miksi. HUOM ! Voi kommentoida vaikkei haluakaan kirjainta... "

1.Tänään on aina paras päivä. Eilinen meni jo huomista mietitään myöhemmin

2. Tavallinen, Tavallinen on tylsää, tavallinen on kiva ottaa aamulla kun menee cafe picnicciin aamupalalle.

3. Tuuma, tuumasta toimeen. Tuumailu on kivaa, yksin tai yhdessä, kutusuttu myös spekuloinniksi

4. Tervaleijona, Auuuuuuuuuuuuuuuuuu, superparaspastilli!!!

5. Tapio, mun pikkuveli, joka on aikuistunet menneenä vuotena aivan hurjasti. Ehkä se sittenkin on hyvä tyyppi.

6. Taistelu, Loppuisipa ne. Itsensä kanssa saa taistella. Pyssyillä ei.

7. Tiskit. Jokapäiväinen kirous. Olisipa niin paljon rahaa että voisi aina syödä ulkona... Kahdelta hengeltä se tekisi 7 x 80€ per vko

8. Taikina . Siitä saa mahan kipeeks ku varastaa ennen uunia !

9. Tissit, paras pehmeä asia.

10. Tapiiri, se on joku eläin...

VINKKILISTA SEURAVAAN TARINAAN

Kiitos vaan, tarvitsisin taas muutamia koukkuja seuraavaan tarinaan.

Tällä kertaa pyydän

1. Väri
2. Maa
3. Adjektiivi
4. Mielleyhtymä

HELSINKI KUTSUU PARIISIA, KUULEEKO MAURELITA?

Tarinasi ole hyvä. Aivot nyrjähti kirjoittaessa.


Kylmä. Minulla on kylmä, en tunne varpaitani enkä sormiani. Sattuu. Päähän sattuu, jalkoihin sattuu, hengittäminen sattuu. Haluaisin huutaa kipuni pois mutta en pysty. Vuotaako minusta verta? En näe mitään vaikka avaan silmäni. On pimeää. Tunnustelen ympärilleni. Seinät ovat terästä ja lähellä minua. Ne hohkaavat kylmää. Täällä haisee pilaantunut liha, enhän se ole minä? Miksi olen täällä. On niin vaikea olla. Yritän tunnustella ovea, en mahdu nousemaan. Missä minä olen? Väsyttää. Suljen silmäni...

Herään.

Silmäni ovat teipatut kiinni. Minua pestään. Miksi ja kuka? Vesi on lämmintä. Oletan olevani hengissä. Kukaan ei pesisi kuollutta lämpimällä vedellä, se vain kiihdyttäisi hajoamista. Täällä tuoksuu hyvältä, steriililtä ja hajuvedeltä. Nainen pesee minua. Hänellä on suojakäsineet kädessä. Kosketus tuntuu hyvältä. Minua ei ole koskettu pitkään aikaan. En ainakaan muista sitä. En oikeastaan muista mitään. Kuka minä olen? Makaan lämpimällä tasolla. Tunnustelen sitä käsilläni. En pysty. Käsissäni on siteet. Väsyttää. Ei satu. Nukahdan.


Herään.

En tiedä kuinka kauan olen nukkunut. Siteet ovat poistetut käsistäni. Minut on puettu puuvillaiseen asusteeseen. Partani on ajeltu. On hiljaista. Vain vaimea rytminen ääni kantautuu jostain kaukaa. Pip, pip, pip, pip, pip, pip...
Ääni tulee lähemmäs, lähemmäs, se tulee kohti lujaa, kovenee kovenee, seinien läpi, murskaa, repii, raastaa. Kipu, se tuli takaisin, repii käsiäni, jalkojani, äänet tulee, itkua, huutoa, kiljumista. Herään. Avaan silmäni. Olen sairaalassa, käytävällä. Ympärilläni juoksee ihmisiä paniikissa. Päälläni sairaalan sininen asuste. Katselen ympärilleni. Kukaan ei huomaa minua. Kipu. Miksi minua sattuu käsiin niin paljon? nousen istualteni ja kohotan käteni. Minulla ei ole vasenta kämmentä. Kämmenen tilalla on vain ompeleet. Kuinka silti tunnen sormeni? Omituista, ajattelen. Oikea käteni, se on terästä, kyynärpäästä eteenpäin terästä. se piipittää, piipitys kuuluu myös pääni sisällä. Käsiäni sattuu. Vasen käteni on kanyloitu ranteesta. Tippaan on liitetty mahdollisuus lisätä morfiinia. Painan napista. Kipu loppuu. Kokonaan. Minun on hyvä olla. Teräksinen käteni toimii. Nousen seisomaan. Jalkani kantaa hyvin. Olo on hyvä. Johtunee morfiinista.

Pedin päässä roikkuu muovipussi. Vaatteeni ovat siellä. Vaihdan ne käytävällä. Riisuudun alasti. Kukaan ei tunnu välittävän. Puen päälleni. Vaatteeni ovat nuhrantuneet mutta parsittu kasaan. Paita on uusi. Samoin alusvaatteeni. Kuka tämän kaiken on tehnyt ja miksi. Missä olen?

Kävelen käytävää edemmäs ja tulen ulko-ovelle. Virkailija tiskin takana Hymyilee minulle ja nyökäyttää päätään. Tulen ulos. Minulla ei ole hajuakaan missä olen. Kaikkialla on likaista ja kylmää. Lehdet ovat tippuneet puista. Katselen ympärilleni. Lehtien alla olevassa kyltissä lukee Hôtel-Dieu. Hmm, ranskassako sitä ollaan, ajattelen. Edessäni on suurikokoinen patsas, joka näyttää rikkontuneen. Siltä puuttuu pää. Päätön mies lienee istunut tolpan nokassa jo tovin. Vasemmalla on nakkikioski. Mieleni tekee kahvia. Miehellä on valikoimissa croisantteja ja valmiskääröihin pakattuja leivonnaisia. Haluan croisantina ja kahvin.

Minä: Bonjour. Peux j'avoir un croissant et coffe avec du lait.

Säikähdän. Mitä?!? Puhun ranskaa? No näillä mennään sitten.
Myyjä ojentaa minulle Maitokahvin ja Croisantin.

Myyjä: Là vous allez. Il est libre pour vous, monsieur. J'ai un message pour vous. Svp attente

Ymmärrän ranskaa, joten odotan. Myyjä avasi luukun kojussaan ja meni portaat alas. Omituista. Sillä koju näyttäisi ole renkailla varustettu. Myyjä palasi hetken kuluttua paketin kanssa. Ojensi sen minulla ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Kävin päättömän miehen juurelle istumaan tarkoituksenani avata pakettini. Löysin pään. Siinä se tuijotti minua kivisillä silmillään. Paketti oli painava. MItäköhän se sisälsi. Avasin sen. sisällä oli reppu. Samassa sisälläni repi tuska, pitkin käsiäni ja jalkojani, viiltoja, jyskytystä repivää kipua. Morfiin vaikutus lienee loppumassa. En tiedä miksi, mutta avasin repun silti. Päälimmäisenä oli auto-injektorityyppinen ruisku mihin oli kirjoitettu suurella utilisation immédiatement. Tein työtä käskettyä ja iskin piikin reiteeni. Pienen sihahduksen saattelemana kaikki tuskani katosi kuin viileä aalto olisi vienyt ne pois. Laatikossa oli kirje ja reppu. Nostin repun ja kirjeen pois ja heitin laatikon irtopään päälle, ettei se jatkaisi tuijottamistani, se oli häiritsevää.

Avasin kirjeen!

Hyvä Jean

Lukiessasi tätä kirjettä, taaksesi tulee nainen.
Älä missään nimessä käänny katsomaan häntä.
Hän ojentaa viereesi matkapuhelimen.
Matkapuhelin soi kun ylität tien takanasi.
Vastaa puhelimeen, saat ohjeet sitä kautta.
Hyvä ystävä, ole huoleti, olet hyvissä käsissä.

Tässä henkilöpaperisi ja hieman rahaa.

Yst terv.
P.S

Häkellyin aivan totaalisesti. löysin puhelimen viereltäni. Pelotti. Mistä nämä ihmiset tiesivät kaiken. Minulla ei ollut aikomustakaan lähteä sairaalan alueelta pois. Halusin tietoja, kuka minut toi,mistä minut tuotiin, kuka olen. Samassa sairaalan ovelta lähti juoksemaan kolme taisteluvarustuksessa olevaa miestä aseet kädessä ja käskivät minun pysähtyä. En tehnyt sitä vaan lähdin juoksemaan karkuun. Tielle astuessani puhelin soi. Vastasin. Sieltä kuului. Hyppää kyytiin.
Musta Dodge Viper kurvasi eteeni, hyppäsin apukuskin paikalle. Auto oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Näytti olevan vuosimallia 2002. Siis 40 vuotta vanha. Lähes klassikko.

Padzel sühringer käveli hermostuneena toimistossaan. Häntä huolestutti eräs onnettomuus. Uutiset väittivät sitä onnettomuudeksi. Hän tiesi ettei se ollut onnettomuus. Kirje hänen pöydällään kertoi sen. Padzel pysähtyi ikkunan eteen ja katseli alas. Hänen toimistonsa oli sadannessakolmannessakymmenennessätoisessa kerroksessa. Sieltä oli huikaisevat näkymät. Nyt häntä ei näkymät viehättäneet. Hän oli huolissaan Carl Dentmeitz'n, hänen serkkunsa pojan kohtalosta. Hän oli ollut siinä koneessa. Carl työskenteli vakuutusyhtiössä vakuutusylitarkastajana. Hän oli päässyt selville vuoden 2006 Pariisin mellakoiden todellisesta syystä. Mellakat olivat vain keino saad poliisin huomio keskittymään muualle, kun keskuspankki siirsi holveistaan kaksikymmentäkaksimiljoonaa harkkoa kultaa yksityiseen varastoon. Meni lähes vuosikymmen ennenkuin ulkopuoliset huomasivat maan klähes kaiken kullan hävinneen. Syyllisiä ei löydetty, vaikka tietyissä piireissä ne olivatkin lähes alusta alkaen tiedossa. Carl oli päässyt heidän jäljilleen. Ja nyt, mikäli hän enään on hengissä, hän olisi suunnattomassa vaarassa. Sillä määrällä omaisuutta ryöstäjät pystyisivat pyöräyttämään koko maailmantalouden sekaisin. Saatika sitten päästää päiviltä yhden vakuutustarkastajan.

Jean istui vanhan urheiluauton penkillä matkalla pois Pariisista. Hänen kuskinsa ei ollut sanonut sanaakaan koko matkan aikana. Hymyillyt vain lasiensa takaa mystistä hymyänsä. Edellisestä piikistäni on aikaa jo lähes viisi tuntia. Kivut eivät ole palanneet. Tunnustelen kättäni, tai kohtaa, jossa käteni ennen oli. Tällä rautaisella kädelläni on hieman huono tunto. Mutta voimaa siinä tuntui olevan vaikka muille jakaa. Pariisin katuja kurvaillessamme olin puristanut ovesta kiinni. Kourani jälki on ovessa ikuisesti. Kuskini oli noin kolmissakymmenissä oleva hoikka punapää. Vaalea iho ja hyvin kauniit huulet. Hän oli varmasti luomu. Harvinaista suurkaupungissa. Ilokseni huomasin, muistini oli hieman palannut. Nimeni tosiaan on Jean. Muuta en muistanut vielä. Saavuimme pienen joen rannalle ja käännyimme ajamaan sen suuntaisesti. Ajettuamme noin satakymmenen kilometriä nainen kiihdytti ja katsoi minua. Hymyili ja asetti pistoolin otsalleni. Hänen ilmeettömyytensä ja kylmä hymynsä karmaisi minua. Hän käski minun hypätä. Mielummin ruhjeilla kuin kuula kallossa. Nukahdin.

Heräsin.

Yläkerrasta. Leveästä sängystä. Sängyn reunalla istui nainen, Tummahiuksinen, kaunis. Hän kosketti otsaani. Se oli ilmeisen ruhjeilla. Nainen katsoi minua. Tuli lähemmäs, koski huulilla kasvojani, kuiskasi korvaani, Rakastan sinua, Jean. Nuku nyt.

En edes yrittänyt ymmärtää mitä oli tapahtunut. Herättyäni hän pesi minut ja vei sänkyyn. Esikoiseni syntyi keväällä. Amelie oli rakastavin nainen jonka olin koskaan tavannut. Hän oli vaimoni. En muista menneemme naimisiin mutta häntä kuunnelluani ymmärsin olleemme yhdessä monta vuotta. Olen nyt elänyt täällä kuudensadan kilometrin päässä Pariisista neljäkymmentäkaksi vuotta enkä ole kertaakaan sen jälkeen käynyt Pariisissa kun sieltä minut mystinen punapää ajoi pois. Nimeni on Jean ja olen kirjailija.


Padzel sühringer istui tomistossaan. Punahiuksinen nainen astui hissistä ulos ja käveli pöydän luokse.

Nainen: Hoidettu. Paikkaa ei tiedä kuin minä ja sinä.
Padzel: Hyvä, Claudia. Asian on parempi olla niin.

Nainen nyökkäsi ja kääntyi pois. Padzel katsoi häntä säälien. Hissi saapui. Nainen astui hissiin ja Padzel asteli perässä. Tavanomaisesta poiketen hän ei painanutkaan nappia vaan asetti avaimen hissin lukkopesään huokaisi syvään ja käänsi.

Padzel: Hyvästi Nadja

Hissin vaijerit irtosivat ja he syöksyivät kuolemaan.

Carl oli virallisesti kuollut.

Lobbu.

KIRJALLISUUSHAASTE

Anna ja Maurelita haastoi minut kirjoittamaan kirjallisuusmieltymyksistäni. Kiitos ielenkiinnostani. Olen järkyttävän tylsä lukija. Siksi kai kirjoitankin mielummin itse!

1. Kirja joka muutti elämäsi
Suurimman muutoksen kautta aikoin minussa on varmastikin tehnyt Raamattu. Sen kautta olen oppinut paljon rakkaudesta, hyväksymisestä ja oikeudenmukaisuudesta. Se on tehnyt minusta paremman ihmisen. (Läpiluku kesken ap. 18)

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran
Vähän noloa myöntää mutta en ole lukenut Aku Ankkaa kummempaa kirjaa kahdesti läpi. Ei mutta luinkin Mauri Ylä-Kotolan Mediatieteen kysymyksiä. Todella raastavan sivistyssanarikasta tekstiä. Mutta mitä sitä ei koulun eteen tekisi (Tai no avoimessa luin tota)

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Raamattu, syynä sama kuin Kirstillä, sisältää reilusti luettavaa, jänniä tarinoita ja paljon spekuloitavaa


4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi?
Kirjat eivät tee minua huikentelevaksi. Vaimoni hymy tekee.


5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Ei kirjat saa minua niin nyyhkimänkin, olen äijä. Mutta hyvät kolumnit saa.


6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Näin tienaat miljoona euroa päivässä.
Kirja jota seuraamalla tuo tosiaan onnistuisi, ja uudelleen lukemalla uudestaan. Maan päällä kun olaan niin pitäisi näistä täällä saada nauttiakin!

Toinen kirja jota olen funtsinut mahtavaksi, olisi kirja jossa yhdistettäisiin "oikein" kaikki maailman "taivaallisten" uskontojen kirjat. Eli ei mitään Afrikan toteemiuskontoja vaan jumalaan uskovien kirjat. Uskon että ymmärtämällä kaikki uskonnot on aika lailla lähempänä itse Herraa

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Sota kirjaa, aikaakirjaa ajasta jolloin islamistit räjäytti maailman kartalta.


8. Kirja jota parhaillaan luet?
Raamattu. No se on aina työn alla, enemmänkin se on työn kohde kuin luettavaa.

Mulla on kesken Jonathan Gloverin Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria. Tooodella ahdistavaa luettavaa mutta mielenkiintoista.

9. Kirja jonka aiot lukea?
Juoppohullun päivbäkirja on jäänyt kaikista pyrkimyksistäni huolimatta avaamatta, Kyllä se pitää selata läpi.

10. Haasta viisi bloggaajaa.
Olen niin nuevo bloggaaja että kaikki seuraamani bloggaajat on jo haastettu.
Eli en haasta.

VALOKUVATORSTAI 12. HAASTE

Valokuvatorstain kahdestoista haaste oli hoitaa, hoivata.



Hoivatkaa sentähden
toinen toistanne,
niinkuin Kristuskin on
teidät hoivaansa ottanut
Jumalan kunniaksi.

Room 15:7

TORSTAIPÄIVÄ ON KIVA PÄIVÄ

Hyväää huomenta torstaipäivä!

Tänään en aikonut kirjoittaa tarinaa, kun on niin paljon muuta luovuutta vaativaa työtä. Normaalin työpäivän jälkeen lähden tekemään Atmosfääri ja Foley äänityksiä ystäväni Jussi Hiltusen lyhytelokuvaan Johnny The Bad. Sen lisäksi tarkoitukseni olisi löytää tarmoa itsestäni vielä illalla ja vastata niin Valokuvatorstain kuvahaasteeseen sekä Annan heittämään kirjallisuushasteeseen! (Voipi olla että täräytän kirjallisuushaasteen jo työaikana maailmalle.)

Hei, nyt kaksi mysteeirstä lukijaani! Paljastakaa itsenne tai hyppään suoraan (kaivoon)ylitsenne ja kirjoittelen vasta myöhemmin teille. Ei ole tietenkään pakko mutten myöskään kirjoittele kysymysmerkeille. Sit viel sellane hei! Viskelkää aiheita. Tavaraa on pää täys mut vähän jotain ponnistuslautaa. Seuraavaan tarinaan pyydän

1. yhden henkilön nimen / Nimikirjaimet
2. vuodenaika
3. tyylisuunta (joka saattaa kyllä muuttua)
4. Vapaavalintaisia nyansseja

Ps. Hiukan vaikuttaisi siltä että seuraavaa tarinaa kirjoittaessani ajatukseni ovat Pariisissa...

MIU MAU MIRVA, KATSELEEKO SINUA KOIVUSTA KIRVA? ILOISTA HUOMENTA!

Yliopiston suuren auditorion ilma tuoksui vanhalta tammelta ja savulta. Muut tuoksut peittyivät savun alle sillä läheinen metsä oli roihunnut jo kolmatta viikkoa eikä palokunta tuntunut saavan paloa hallintaansa. Oikeastaan kaikki haisi savulta, vaatteet, talot, ruoka eläimet. Ihan kaikki. Orwel hieraisi kirveleviä silmiä ja joi hieman. Maailma pyöri hänen ympärillään. Käsiä hikoili ja polvet tuntuivat huterilta. Orwel puristi paperinippua käsissään ja yritti keskittyä. Hän yritti nähdä yleisöänsä mutta auditorion yläikkunoista aamuauringon säteet lankesivat suoraan puhujanpöntölle ja myös Orwelin naamalle. Keskusradiosta kuului hiljaa Julie Londonin Cry me a river. Yleisö odotti hiljaa hänen aloitustaan. Monet heistä olivat tulleet pitkän matkan takaa kuulemaan Orwel Douchea, hyvin maineikkaan geologin luentoa viimeisimmästä matkastaan Amazonin löytymättömille temppeliaukioille.

Viimein Orwel sai suunsa avatuksi ja toivotti kuulijansa tervetulleiksi. Jännitys laukesi ja hänen päivettyneille kasvoilleen levisi oikein aurinkoinen hymy. Tästä hänet tunnettiin. Vaikutus kuulijoihin oli ilmeinen, jokainen asettui kuulemaan tarinaa. Orwel astui puhujankorokkeelta alas. Auditorion lavalle oli tuotu suuri pöytä johon hänen olisi luentonsa aikana tarkoitus koota mukanaan tuomaansa materiaalia. Yleensä tämä olisi vanhoja patsaita, aseita, kenties luita, koruja ja muita jännittäviä asioita menneistä kulttuureista. Mutta tällä kertaa hänellä oli normaalista saaliista poikkeavaa.

Orwel: Tällä kertaa minulla ei ole kuin yksi esine mukanani. Mutta se on ylitse muiden. Mielenkiintoisempi kuin kaikki tähän asti löytämäni asiat. Nimittäin...
Orwel oli aivan silminnähden innostunut ja hänessä poltteli halu päästä jakamaan löytönsä näiden ihmisten kanssa.

Orwel avasi nahkaisen olkalaukkunsa ja oli ottamassa laukusta jotain. Hänen ilmeensä oli kuin pikkulapsella, joka on juuri saanut ensimmäisen joululahjansa kääsinsä.
Hän nosti laukusta kankaaseen käärityn laatikon. Asetti sen pöydälle ja paljasti kankaan sisältä puisen laatikon. Hän katsoi yleisöönsä, kaikki olivat keskittyneet ja yrittivät kurkottaa nähdäksen mitä laatikossa on. Orwel ei vielä avannut laatikkoa vaan jatkoi puhumista.

Orwel: Tulette näkemään hetken kuluttua esineen, joka saattaa muuttaa käsitystänne ihmiskunnan historiastamme.

Orwel avasi laatikon ja kaikki odottivat hengitystä pidätellen. Orwel jähmettyi paikalleen ja katsoi eteenpäin. Se oli poissa.

Orwel: Se on poissa, varastettu!

Samassa auditorion takaovi kävi. Orwel säntäsi kohti ovea raivon vallassa käskien poistujaa pysähtymään. Hän ryntäsi ulos auditoriosta, pitkin kolmannen kerroksen käytävää ja pysähtyi portaikon kohdalla kuuntelemaan. Salaperäinen henkilö juoksi ylöspäin. Mitä ihmettä, ajatteli Orwel ja lähti perään. Yliopisto oli kaksitoista kerrosta maanpäällä ja samanverran maan alla. Nyt mentiin ylöspäin. Salaperäinen varas oli kova juoksemaan, pystyi juoksemaan yhdeksän kerrosta pysähtymättä ja oikeastaan hengästymättä. Orwelin täytyi vetää henkeä kahdeksannessa kerroksessa. Hän kuuli kuinka hätäuloskäynti katolla kävi ja ajatteli pakenijan olevan nyt koukussa. Hän jatkoi matkaa. Päästyään katolle Orwel katsoi ympärilleen. Vieno utu peitti katon ja kitkerä savun haju täytti hänen sieraimet. Oli epämiellyttävä olla. Sydän tykytti edelleen ja pakenijan piiloutuminen katolle saivat Orwelin sydämen tykyttämään pelosta ja jännityksestä. Hän huomasi henkilön hyppäävän katolta rakennustelineille toisella puolella rakennusta. Hän juoksi perään.

Saavuttuaan maanpinnalle Orwel näki hiekassa pakenijan jalanjäljet ja lähti juoksemaan seuraten niitä. Kulman jälkeen hän törmäsi kahteen poliisiin. He tarrasivat Orwelista kiinni, kaatoivat maahan ja laittoivat hänelle käsiraudat.
Orwel riuhtoi ja huusi vapaudenriistosta. Miksi minut laitetaan rautoihin, mitä minä olen tehnyt!!! Huusi Orwel. Suu kiinni ja rauhoitu!
Orwel talutettiin poliisiauton takaosaan jossa mystinen pakenija oli myös raudoissa.
Orwel katsoi tätä murhaavasti istuutuessaan häntä vastapäätä.

Takakonttiin tuli myös tyylikkääseen pukuun puettu noin kolmissakymmenissä oleva mies, joka esitteli itsensä Gary Pochophiksi, poliisin tutkimusosaston johtajaksi.

Gary: Iltaa veljekset.

Hän katseli miehiä raudoissa

Gary: Tiedättekö että tuo suoritus oli mestarillinen. Harmi vain, tidän kannalta, että maailmassa on rehellisiäkin ihmisiä. Vaimosi Orwel, vaimosi kuuli kun suunnittelitte tätä ja ilmoitti minulle. Siitä pääsimme jäljillesi. Olen seurannut sinua jo pitkään... ...En uskonut että tässä mittakaavassa suorittaisitte tätä. Huijaus ja ryöstö samaan aikaan, loistavaa.

Orwel: Pah, sinulla ei ole mitään todisteita!

Gary: No onko sinulla todisteita käynnistäsi Amazonilla. Lentolippusi olivat huijauksia, tarkistin jo lentoyhtiöstä. Näytä se mystinen esine minkä toit. Voi että sitä ei taida olla lainkaan. Arvasin tämän. Ainoa mikä minua jäi vaivaamaan, mistä sait sen puisen laatikon.

Orwel: Huokaus, mennään sitten linnaan. Laatikon löysin yliopiston varastosta

Mystinen mies: Anteeksi, mutta kyllä minä siitä laatikosta jotain otin. Katsokaa

Hän avasi kätensä ja siinä oli hohtava metallia muistuttava ellipsi esine, joka aivan kuin hengitti. Kaikki olivat aivan ihmeissään. Ellipsi puhui heille. Älkää pelätkö. Nukahdatte nyt, ja teidät kuljetetään luoksemme.

Maa alkoi vavahdella ja suuren välähdyksen saattelemana koko poliisiauto katosi. Samoin katosi puinen laatikko auditorion pöydältä.

Sen pituinen se.

MÄ TARTTEN GRILLIRUOKAA!!!

Tiedättehän että
Grilliruoka tekee kesän.
Grilliruoka tekee miehestä Suomalaisen
Grilliruoka maistuu hyvältä
Grilliruoka on tuoretta
Grilliruoka sisältää lihaa ja kasviksia
Grilliruoka sopii vähähiilihydraattiseen ruokavalioon
Grilliruoka syödään lämpimänä
Grilliruoka lähentää ystäviä
Grilliruoka on yksilöllistä
Grilliruoka on HERKKUAAAAAAA
GRILLISTÄ ANTILLE KIITOS

KUINKA VALOISA TIISTAIAAMU ONKAAN, TUI!

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kalbergenin autioita katuja piiskasi sade. Sateesta välittämättä nämä kolme herraa etenivät varjoissa. Heillä oli tehtävä suoritettavana.

Herroista keskimmäinen, Grasiel, oli kahta muuta selvästi pidempi, rujo, rupiposkinen entinen KGB-agentti. Kaksi muuta miestä olivat hädintuskin kahdeksantoistavuotiaita pojankloppeja. Grasiel kantoi tummanruskeaa salkkua vasemmassa kädessään ja kirjettä oikeassa. Kirje tosin oli jo tunteja sitten kastunut läpimäräksi.

Samoihin aikoihin läheisessä kahvilassa, läntisen hesburnin tien ja pohjoisen allmynkujan risteyksessä Nancy, hurmaava vaaleaverikkö, pyyhki pöytiä, sillä oli jo aika sulkea konditoria. Vaikka ulkona olikin oikea koiranilma, oli Nancy pukeutunut kauniiseen kesämekkoon, jossa oli punaisia pampuloita valkoisella pohjalla. Hänellä oli sävysävyyn huulipuna ja kynsilakka. Nancy huolehti ulkonäöstään.

Juuri kun Nancy oli laittamassa ovia lukkoon, tuli kolme tummaa hahmoa sisään. He olivat Grasiel, Tom ja Perry. Nancy säpsähti.

Nancy: Hyvät herrat, olin juuri sulkemassa
Grasiel: Ei haittaa, sulje vain. Otamme vain yhdet
Nanvy: Voi kun en voi lukita teitä sisällekään
Grasiel räjähti: NO TARJOILE MEILLE ENSIN HUPAKKO!

Nancy säikähti. Grasiel näytti valtavalta sataviisikymmentäviisi senttisen Nancyn rinnalla. Nancy ei voinut muuta kuin kaataa miehille lasilliset whiskyä. Grasiel, Tom ja Perry istuivat tiskillä vieretysten. Grasiel nosti salkun pöydälle ja puhui miehille.

Grasiel: Laukun sisältö on saatava toimitettua. Kysymyksessä on enemmän kuin tämä toimitus.
Tom: Herra, en ymmärrä. Sehän on vain tav....
Grasiel tarrasi Tomia kurkusta kiinni.
Grasiel: HILJAA! sitä ei sanota ääneen ennen toimitusta.
Tom: Anteeksi herra. En ymmärrä

Grasiel selvitti Tomille asiaa mutta Nancyä ei niin kiinnostanut. Hän luuttusi lattiaa hyvin peloissaan, sillä miehet vaikuttivat uhkaavilta. Noin viidentoista minuutin kuluttua miehet olivat saaneet lasillisensa kumottua ja olivat poistumassa kun Grasiel kääntyi ovella ja kysyi Nancyltä että tietäisikö hän missä tarkalleen on EevaKagelmockelnyckelinpolku 7A22. Nancy nyökkäsi. Kyllä, minä asun siellä. Grasielin tuima ilme herpaantui ja hän kääntyi kohti Nancyä. Grasiel lähti tulemaan kohti Nancyä hyvin määrätietoisesti. Kävellessänsä nosti kätensä ottaakseen povitaskustaan jotain. Nancy säikähti ja perääntyi kunnes seinä tuli vastaan. Hän purskahti itkuun. "Viekää kassa mutta älkää tehkö minulle pahaa". Hän suojasi käsillään kasvojansa. Grasiel Pysähtyi Nancyn eteen, Otti lakin päästään ja avasi takkinsa. Nyt Nancylle paljastui kuka hän oikein oli

Grasiel: Grasiel Gryhons Valtion postikonttorista hyvää iltaa. Minulla on toimitus teille hyvä neiti. Olen pahoillani poikkeuksellisesta toimitusajasta mutta yrityksellämme on tapana hoitaa asiat kerralla loppuun

Samalla Grasiel kaivoi kirjeen povitaskustaan ja ojensi sen Nancylle.

Grasiel: Postia teille Nancy Nomic. Olen Postikonttorin puolesta pahoillani poikkeuksellisen pitkäksi venyneestä toimitusajasta. Leiman mukaan Kirje on lähetetty 21.12.1986.

Nancy oli ollut silloin kuusi vuotias. Hänen isänsä oli töissä laivalla eikä ollut lainkaan poikkeuksellista että isää ei jouluna nähty kotona. Kirje oli häneltä. Se oli isän viimeinen matka. Hän oli saanut sairaskohtauksen laivalla ja menehtynyt.

Grasiel avasi edelleen salkkunsa. Teille on vielä toinenkin lähetys. Päiväys 29.1.1987. Lähettäjänä näyttäisi olevan Valtion pankki. Nancy avasi paketin ja se sisälsi nipun seteleitä, Paksun nipun seteleitä, sekä lyhyen viestin.



22.1.1987
Lockfraud

Hyvä Nancy Nomic.
Isänne oli pyytänyt pankkiamme lähettämään säästönsä
sinulle siinä tapauksessa ett hänelle sattuisi jotain.
Olemme pahoillamme isänne puolesta mutta kuten hän
asian ilmaisi,

En minä kauas lähtisi.
Ihan lähelle jäisin,
ihan siihen sydämeen,
Keskelle rintaasi.

Tässä kuitenkin Isänne Father Nomicin säästötili käteisenä
Täsmälleen Seitsemänkymmentäyhdeksäntuhatta Englannin puntaa.

Mikäli haluat voit tuoda rahat meille säilöön

Smith Genom
Valtion pankkikonttorin sihteeri

Nancy puhkesi kyyneliin. Grasiel toivotti hyvää jatkoa ja poistui miehinensä takaisin sateeseen. Vaan ei Nancy enään nähnyt sadetta. Hänelle paistoi aurinko, rakas isällinen aurinko, jonka luuli hiipuneen kaksikymmentä vuotta sitten.

HYVÄÄ MAANANTAITA KIRSTI!

Hän näki lehden tippuvan kirkkaalta taivaalta. Ei tuullut. Kummempia miettimättä hän noukki lehden käteensä ja katseli sitä. Lehteen oli piirtynyt kauniita ruskan sävyjä. Vaan eipä arvannut että häntä tarkkailtiin pilven reunalta.

Oli ollut kaunis ja aurinkoinen päivä. Sini oli istuskellut lammen rannalla lukemassa kirjaa ja nauttimassa kesälomansa viimeisestä viikosta. Vain yksi pieni pilvenhattara sinnikkäästi piti paikkaansa muutoin sinisellä taivaalla. Kirjan välistä pilkisti lehti. Sini oli löytänyt sen kaksitoista vuotta sitten, kun se vain leijaili hänen viereensä. Se ei ollut mikä tahansa lehti, sillä näiden kahdentoista vuoden aikana ei lehti ollut kuivunut saati muuten osoittanut vanhenemista. Ei Sini ollut sen kummemmin asiaa ajatellut. Ollut vain iloinen kun säilynyt kirjanmerkki hyvässä kunnossa. Kuitenkin, tänä nimenomaisena päivänä, lammen rannalla, Sinin lukiessa kirjaa, tapahtui se mitä odotettiin tapahtuvan jo kaksitoista vuotta sitten. Pieni pilven hattara, joka oli seurannut Siniä nämä kaksitoista vuotta, laskeutui lammen pinnalle ja pilven päällä oli Puu, kaunis pieni puu, jonka lehdet olivat kauniita, aivan kuten Sinin kirjanmerkkikin. Ihme kyllä, ei Sini pelästynyt vaan hymyili yllättyneesti. Kappas, sanoi Sini ja astui pilvelle. Tiedättekö, pilven päällä käveleminen ei ole mitenkään helppoa. Se on kuin kävelisi lämpimässä puuterilumessa. Sini möyri ja konttasi puun juurelle. Tarrasi puuhun kiinni ja halasi. Hän vaipui syvään uneen.

Toisinaan ihmisillä voi olla sukat jalassa. Sinillä ei sillä nehän saattaisivat kastua kun jalkoja uittaa lammessa. Sinin onneksi Kicero-saiperi peitteli hänet matkan aikana. Saiperot ovat pilvillä asuvia pieniä ja vaikeasti havaittavia olentoja, jotka eivät missään nimessä ole pahansuopia. Tämä kyseinen saiperi, Kicero nimeltään, oli määrätty pitämään Suvista huolta. Heidän onnekseen Suvi oli pitänyt hyvää huolta lehdestä. Nämä Netawan eli pilvipuun lehdet ovat saiperoiden elämänlähde. Yksi lehti vastaa yhtä saiperoa. Tämän pilven hoitaja on Kicero ja huonoksi onnekseen noin kaksitoista uotta sitten hänen pyyhkiessään pölyjä, tippui juuri Kiceron oma elämänlehti puusta. Hänen onnekseen Sini poimi lehden ja piti siitä huolta. Sinin viattomuus ja rakkaus piti lehden elossa.

Nyt Kicero sai kuitenkin lehtensä takaisin. Vastineeksi hän punoi omista häntäjouhistaan Sinille uuden kirjanmerkin ja punoi oman nimensä siihen.

Sini heräsi lammen rannalta kirjan kanssa, venytteli ja luuli nukahtaneensa lukiessaan. Hän huomasi kuitenkin kirjanmerkkinsä vaihtuneen ja ihmetteli asiaa.

Sen koommin ei pilveä enään nähty. Eikä murheet Siniä painaneet. Siitä piti Kicero-niminen saipero huolen. Hänellä oli mahdollisuus sellaiseen.
Hyvää viikon alkua.

MÄ HALUAN TAIDETTA TÄNNE

jA SE taide voisi olla vaikka kankaalle printattuja kuvakollaaseja







Tämä on vaste Tuin haasteeseen TAIDETTA TÄHÄN!

HYVÄT TILAAJANI!

Selviteltäisiinkö kuka on mikin numero. Nyt on vielä helppoa. Teitä on viisi kappaletta. Jos laittaisitte tähän ketjun kommentteihin ajan ku ruksasite sen laatikon niin löytää tarinat oikeat henkilöt :)

kiits.

HYVÄÄ PERJANTAITA MEDIAOPE

Good morning indeed! Sanoisi englantilainen. Englannista puheenollen: tiesittekö että vuonna tuhatneljäsataakaksikymmentäkuusi eräs maajussi pohjoisesta saapui kanootilla englannin kanaaliin, luullen saapuneensa Vladivostokkiin. Arvaathan toki että tapauksesta puhutaan edelleenkin mutta vain kun kukaan ei kuule. Palataan ajassa viisisataakahdeksankymmentä vuotta taaksepäin...


ENGLAND, September third, 1426 (Hienosti englanniksi kirjoitettu)


Karpo oli melonut jo toistakymmentä päivää ilman, että olisi nähnyt rannasta häivääkään. Tuuli oli puhaltanut alaviistosta kulmikkaasti kohki Karpon pitkäksi kasvaneita viiksiä. Viiksien kärjet olivat hioutuneet tuulen ja merestä haihtuneen suolan seurauksena neulanteräviksi ja pistelivät kiusallisesti Karpoa leukaan.
Neljäntenäkymmenentenäkolmantenä päivänä, päivänä jolloin mela oli ohentunut kädensijan kohdalta keskimäärin kyynärän verran, näki karpo lokinjalan kelluvan vastaan. Hän nosti jalan varovasti paistinlastalla ja ei voinut olla huomaamatta jalassa roikkunutta parasta ennen kylttiä. Tästä ja tähtien asennosta päätellen karpo laski olevansa noin 14 minuutin päässä rantsusta.

neljätoista minuuttia myöhemmin... Karpo heräsi kanoottinsa pohjalta hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Hän hieroi rähmät silmistään, keitti pannukahvit nuotiolla ja pälyili ympärilleen. Vieno laineiden liplatus siivitti Karpon sujuvaa soljumista julmien tammimetsien keskellä olevaa jokea pitkin.

Kauempana joesta, näkyi nousevia savupatsaita. Katsellessaan niitä, Karpo haroi niskavillojansa ja teki oivan löydön! kuhmu, Kipeä kuhmu! Ai että, mistä tämä oli tänne saapunut. Mistä olenkaan kotoisin? Karpon päässä kumisi tyhjyys. Kauempaa, kuului puhetta. Rannalle oli kokoontunut joukko ihmisiä. He olivat pukeutuneet hienosti röyhelöpaitoihin ja puhuivat jotain omituista kieltä.

Mies rannalla : Здравствулте! Незнакомец! Может вы?
Karpo: Mitäs vittua horiset. Humalassako olet?
Mies rannalla: Я огорченн, я не понимаю вас. Вы видели мою ногу уток?
***VINKKI*** Babelfish auttaa käännöksissä!***VINKKI***


Tämä keskustelu ei tuntunut etenevän. Karpo seilasi kohti miehiä, sillä he eivät vaikuutaneet vihamielisiltä. Karpo heitti keulaköyden miehille ja heistä yksi sitoi sen laituriin kiinni ja auttoi Karpon maihin. Johtuen pitkästä matkasta vetten yli, karpolta ei löytynyt vakaata askelta hetkeen. Miehet kysyivät elekielellä Karpolta, lähtisikö hän heidän seuranaan syömään ja peseytymään. Karpo oli yllättynyt mutta iloinen kutsusta. Ilman lämpötila oli +39C.

Illemmalla Englantilaisen saunan jälkeen. -Englantilainen sauna on monelle varmasti epätuttu asia. Kerron siitä muutamalla sanalla. Toisin kuin meillä, he eivät heitä vettä tuliselle kiukaalle vaan heittelevät tulisia kiukaita veteen. Kuten arvata saattaa tämä ei ole hirveän järkevä tapa saunoa! No, maassa maan tavalla! Viiksien ajon jälkeen kokoonnuttiin juhla-aterialle. Ateria koostui pääasiassa yksijalkaisista linnuista. Karpo hymyili löydettyään aiemmin nähdyn linnunjalan alkuperän.

Kesken rauhaisan aterian ja musiikinsoiton, metsän siimeksestä kuului Hirrmuinen huuto. Huuto oli peräisin tytöstä, jota koko kansa kavahti, sillä hän oli erilainen.

Sofiiia breiterEsel oli ulkomailta saapunut muodokas neito, joka oli taas kerran jäänyt leveästä hipiästään kiinni kahden puun väliin. Kyläläiset olivat tottuneet tähän ja tiesivät että kolmen päivän kuluessa Sofiiiia olisi laihtunut niin että pääsisi omin avuin irti. Joten meno olisi normaalisti jatkunut. Kylän seinään oli kuitenkin kiinnitetty ilmoitus, jossa luki näin.

If all to seem to know,
where Dracheleben must represent,
the way protegge to the king

-Truth,: Wages my zamoka


Viestiä ei kukaan ymmärtänyt, mutta pelottava se oli. Tämäntakia kyläläiset olivat lähdössä metsään jäätäsärkemään mutta kuinka ollakaan, metsästä hoiperteli Sofiiiiiiiia verissäpäin ja hänen muhkeasta lantiostaan oli enään vartti jäljellä!
Karpoa ei enään sen koommin nähty.

Mikä oli tarinan merkitys, Kuinka tarina jatkuisi, sen päätät sinä, numero kaksi!

Masentavaa

25% lukijoistani oon lopettanut blogini tilaamisen. Hirmuisen masentavaa. Näin se vain menee. Hetkessä tästä on tullut tällainen tärkeä ja mielenkiintoinen julkaisukanava. Puntaroin itsekseni, toivoisivatko ihmiset tänne pitkiä ja mukailevia vai lyhyitä ja nasevia kirjoituksia? No, jotain on tehtävä että saan tuplattua lukijamäärän kuun loppuun mennessä! Lupaan kirjoittaa pienen tarinan jokaiselle uudelle lukijalle. Vaikken nimiä tiedäkään, Merkkaan teidät sarjanumerolla.

Hienoa. Tsemppiä itselleni. Ja fantastista! Tuolla saoti äsken vettä.

EDIT: Pitää korjata: 10 ensimmäistä tilaajaa saa oman tarinansa.

ABLETSIIN- MAN GO

Olen hullaantunut Täysmehuun. Pirkan Appelsiin-mago täysmehu on aivan namia.
Valion Karpaloinen ei ole hyvää, hyi.
sit semmonen special appelsiini-passion täysmehu ruuvikorkilla on aivan herkkua.

Mehu on hyvää

VALOKUVATORSTAI: MATKA

Valokuvatorstain 11. viikon haaste



yLHÄÄLTÄ... ...Alas

RAKAS KOTIKAUPUNKINI

Ainakin teen kaikkeni, jotta osaisin nauttia siitä. Flickkerissäni muutama kuva tämän päivän retkestä.

Onko Pro versioon Flickerin päivittäminen sen 25$ arvoinen? Onko seuraavat vuodet halvempia?

Kauneutta Kotkaupungissani

tai suora show , joka ei ehkä tee oikeutta "panoraamoille", jotka ei niin ole panoraamoja.

Tämä kotikaupunki buustaus johtaa juurensa Mediaopettajan blogin viimeaikaisiin kirjoituksiin Rovaniemestä. Yritän Kaipuuta sinne lievittää löytämällä Helsingistä kauneimmat puolensa (Jotka harvemmin tarttuvat kyllä kameraan)

UKKOSTA ODOTELLESSA

Helteet meni, ainakin henkisesti kesä on eletty. Nyt odotan vain ukkosta saapuvaksi. Tahdon päästä kuvaamaan vuoden parhaat salamat taivaalta! Sitä tuntee itsensä aika pieneksi ukkosmyrskyn keskellä!


Googlen kautta löysin tämän podin. Hienoja kuvia!

KUN HELTEET MENI JO

Laita silmät kii, ja palaa takaisin niihin kuumiin päiviin, rannalle. Ympärillä juoksee nauravia lapsia ja aurinko paahtaa mukavasti jo päivettynyttä nahkaa. Palaa siihen auringon polttaman ihon ja aurinkorasvan tuoksuun, leppoisiin lomapäiviin. Laita korvalappustereoista soimaan hyvä kesärallatus.

Niin minä nyt tein, ja heti tuli parempi mieli!

HEI ANTEEEKS!!!

Tuo edellinen postaukseni oikein kylpi rumissa ajatuksissa ja epäluuloissa ja vihassa. Tuli varsin huono omatunto, varsinkin kun Kirsti tiputti minut takaisin maanpinnalle. Anteeksi siitä. Tästedes lupaan Kirjoittaa vain hyvin ja mukavista asioista. Tai pahoista asioista, silleen oikein mukavasti!





Katsokaa tätä. Meidän kerpiilit ovat tehneet tässä lähiaikoina oikein selätysvoiton uusissa nukkuma-asennoissa. Tuo ylempi on eilisillalta ja naurartti kyllä oikein mahdottomasti. Kuvassa on siis kaksi kerbiiliä oikein isolla Geellä.!

***** PILASI KESÄN???

Käytän siirtymiseen julkisia kulkuneuvoja. Siellä saa kokea varsin laajan skaalan väestöryhmästä. Eräänä iltapäivänä kotimatkalla istuin bussissa ja väkisin kuulin kahden mummon jutustelun takanani:

Mummo1: On niin kuuma, aivan inhottavaa
Mummo2: Joo, niin on, sais olla kylmempi
...hiljaisuus...
mummo2:Kauheeta miten on kamalaa
mummo1:Metrokin kulkee näin kesällä kymmenen minuutin välein
mummo2:Herramunjee, niin on, se pilaa kesän
(tässä vaiheessa meinasin nousta penkistä ja pistää hösseliksi).
mummo1:jäkäti jäkäti
mummo2:valitivaliti.

Miten ihmeessä voi hieman harvemmin kulkeva metro pilata kenenkään kesää?
Varsinkaan eläkkeellä olevan rouvan?!? Onko nämä näitä kroonisia valittajia(edit. oli niin ruma sana)?
SmallTalki on helppoa jos haluaa puhua vain pahoista asioista. Helppo tapa saada sääliä.
ilmeisestikin

TUULEN LAILLA

Tuntuuko että aika vain häviää jonnekin? Viikot vierivät menneisyyteen alati kiihtyvällä tahdilla. Pysähdy hetkeksi ja ajattele meidän rakkaita pieniä ystäviämme, koiria.

Jokainen meidän:
-Tunti, vastaa koiralle yhtä työpäiväämme
-päivä, on koiralle kuin viikko
-kaksikymmentäviisi päivää vastaa koiralle puolta vuotta.

Ajateltuani ja tajuttuani tämän. Oma aikani ei kuljekaan enään niin lujaa. Osaan taas pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä. Nähdä sen kauneus.

Näetkö. My istuu penkillä. Rinnukset täynnä ylpeyttä kun äiti kehuu kuinka hienosti My osaa istua paikalla. Ja Isi ottaa kuvaa. Koko maailma on keskittynyt Nyt ja juuri Myn erinomaisuuteen. Se on ansainnut hetkensä. Ihana koira

ISÄKSI TULEMINEN MUUTTAA MINUA

Oletko jo isä? Vai kenites äiti? Onko sinulla lapsia jo montakin? Varmasti maailman suloisimpia. Hurmaavaa.

Minusta tulee isä, lasketusti vajaan kahden kuukauden kuluttua. Siellä se pienokainen möyryää vaimon massussa. Kova tuntuu olevan hinku ulos. Tajuais vaan sen oikean reitin. Ei läpi mahan. Vauva voi hyvin. Olemme käyneet Brunon luona tarkistamassa synnytyssairaalan tulokset. Samalla näimme pienokaisemme liikkuvan mahassa.


Äidissä on jo kuukausien ajan näkynyt muutoksi, joita beibi on saanut aikaan. Maha ja tissit kasvaa. Selkää särkee, väsyttää. Mitä lapsen saaminen muutta minussa? Alkoholin suuremman kuluttamisen olen lopettanut jo aiemmin. Tupakkaa en polta. Uskoon olen tullut odotusaikana. Pidän sitä lahjana. Nämä asiat eivät liity suoranaisesti millään lapsen syntymiseen, tai isänä olemisen valmisteluun. Kaikki asiat vievät varmasti eteenpäin, ja edesauttavat hyvänä isänä suoriutumista. Onko isyys suoriutumista? En usko, mutta siitä enemmän ehkä toiste. Raskauden aikana olen oppinut rakastamaan vaimoani aivan uudella tavalla, siihen ei vaikuta hänen kärttyisyytensä tai asiat, joita raskaus, rahatilanne, riidat vai muut monimutkaiset ja kenties vaikeat ja uudet tilanteet tuo tullessaan. Mikäli minulta kysyttäisiin "Rakastatko vaimoasi vaikka kuinka tappelisitte, olisitte puhelakossa, rääkyisitte toisillenne kurkku suorana?" Vastaukseni olisi kyllä. Rukouksiini on vastattu. Se näkyy jo meidän välisessä kanssakäymisessä. Suhdettamme ei ole vaivannut aikoihin kriisit, jotka jollain tavalla horjuttaisi meitä. Pahimmankaan sanaharkan tiimellyksessä, ei mielessäni ole käynyt etteikö tästä selvittäisi.


Lapsi on saanut minun turvaaman oman selustani. Petaan kaiken perheemme eteen ja pidän huolen että huomisesta ei liiemmin tarvitse huolehtia. On turvallinen olla.
Muiden naisien katselemisen olen lopettanut aikoja sitten. Johtuuko siitä etten halua minkään tulevan lapseni perheen väliin. Vai onko tasoni vain noussut liian korkeaksi? Kenties olen nostanut hintoja. Niin se varmasti on. Jotta joku ulkopuolinen nainen ansaitsisi edes katseeni, täytyy hänessä olla jotain erikoista. Perheeni rikkomiseen ei kukaan pysty. Jo raamattukin niin sanoo. Saanen siteerata Room 8:31 Mitä voimme täsä päätellä? Jos jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kannattaa luke koko luku, lempikohtiani niteessä.
Sisällä itsessäni ei kyllä ole suuremmin mikään muuttunut. Olen edelleen sama Antti kuin vuosi sitten, kun pienokaisesta ei ollut vielä mitään tietoa. Petaan ympäristöäni lapselle suotuisaksi. Menneisyyteni osoittaa että olen hyvä Isä ja pystyn huolehtimaan lapseni tarpeista. Rakkaaseen vaimooni luotan yhtälailla. Jokainen isä ja äiti saa esikoisen. Ei heitä ole kukaan opettanut vanhemmaksi. Pitkään täällä on kukuttu. Lapseni antaitsee oikeudenmukaisuutta, turvallisen perheen, rakkautta, ystäviä, iloa, naurua, surua, Elämää. Oma isäni antoi minulle hyvä lapsuuden, niikseen kun töiltään pystyi. Toivottavasti kaikki aikani ei mene töissä. Päätimme vaimon kanssa että otan toisen osa-aikaisen työn. Tuo hieman helpotusta lisääntyviin kuluihin.

Näihin sanoihin isäksi tuleva Antti toivottaa hyvää viikonalkua. Olkaa ihmisiksi

Ps. Olipa rikkinäinen postaus. Ei oikein päässyt tajunnan valtatielle.

Suck a bad day/Such a good day

Koskaan herätessä ei tiedä tuleeko päivästä huono. Kuten tämä pieni ampparinmulkku, heräsi pesästään aamulla ja lähti tutkimaan mitä aamukaste on tuonut tullessaan. Tämä ampiainen lensi kukasta kukkaan ja siinä lennellessä hänelle tuli pakottava tarve päästä tekemään pahojaan. Ampiaiset ovat luonteeltaan sellaisia.

Samaan aikaan lähistöllä olevassa kerrostalossa, sen talon korkeimmassa kerroksessa, pieni ja rakastettu chihuahua, My nimeltään, oli heräilemässä äitin ja isin kainalosta hyvin nukutun yöunen jäljiltä. My oikoi siroja tassujaan ja haukotteli hetkisen, pyörähti jaloilleen ja lähti tutkimaan josko iskä tai äippä olisi jo herännyt. Vaan ei ollut. Asialle oli tehtävä jotain. Niin My päätti painaa Wake Up nappia ja ruveta tempomaan rakkainta leluaan, Ikeasta ostettua pikkurottaa, ympäri sänkyä. Se tiesi että hetken kuluttua jompikumpi heräisi. Kuinka ollakaan, perheen vanhempi koira,basenji rotuinen, heräsi temmellykseen ja armottomaan kusihätään. Se tuli sängyn laidalle ja rupesi tassullaan rapsuttamaan sänkyä, tietäen että jompikumpi kyllä heräisi ja veisi hänet tarpeilleen. Aikansa riehuttuaan pikkuystävät saivat isin hereille ja tapansa mukaan hän vetäisi verkkarit jalkaan ja paidan päälle ja lähdettiin tekemään tarpeet. Hississä oli kolme hyvin nukkunutta mutta hieman vielä höperöistä Lauantaiaamun matkustajaa, ei varmasti Lauantain ensimmäiset mutta varmasti unisimmat, olihan herätyksestä aikaa vasta vajaat viisi minuuttia. Ulkona oli loistokeli ja kävivät he pyörähtämässä koulun ympäri. Koululla on rakennustyöt meneillään ja isää ne kiinnosti. Konkkaronkka pälyili puiston halki koulun pihalle ja tutkivat katseillaan mitä siellä tehdään.

Lenkin jälkeen palasivat he kotiin ja My juoksi samointein juomaan omalle juomakupilleen. Hetken litkittyään My tunsi tassussaan voimakkaan piston ja suunnattoman kivun. Isi ja Äiti huolestuivat makuuhuoneessa kun pieni My-chihuahua, perheen rakkain pikkukoira, juoksi ontuen sänkyyn ja kiljui tassuaan, nuoli sitä eikä antanut koskea. Huoli täytti huoneen. Äiti arvasi heti että ampiainenko on My parkaa pistänyt? Isä lähti tuholaista etsimään haulikon(sanomanlehden) kanssa ja hiiviskellessään latasi ammuksia lippaaseen(kääri sanomalehteä tiukemmalle). Ketään ei löytynyt. Isi palasi Myn ja äitin ja Bassen luo makuuhuoneesen ja My voi jo hieman paremmin. Tassu oli pikkuisen turvonnut muttei My enään sitä niin aristanut. Hieman myöhemmin äiti kiljaisi että tuolla on ampiainen ja osoitti Bassen ruokakuppia. Siellä se keltamustanuppineula tallusti tyytyväisyyttä hykerrellen saatuan oikein kunnon osuman pikkukoiraan. Vaan eipä arvannut, tyhmä kun on, että hänen päivänsä oli sekunneissa lasketut. Kabooom(smack) isä laukaisi(löi) haulikonsa(sanomalehtikäreen) kohti valtavaa(varsin pientä) ampiaista ja sen päivät loppuivat siihen. Vaan eipä arvannut ampiainen mikään häneen iski.

Samaan aikaan Toisaalla asunnossa My makoili oikein tyytyväisenä äitin kanssa sängyssä masu täynnä lauantaimakkaraa, jonka avulla oli saanut neljäsosa Zyrtecin mahdollista ampiaisen myrkystä johtuvaa reaktiota vastaan. Myn päivä muuttui hetki hetkeltä ihanammaksi, sillä perheen tullessa kaupoilta sai My liittyä ruokaseuraan. Ruokana oli kanarisottoa ja My piti oikein kovasti kanasta ja tuskin enäänn muistikaan koko ampiaisenpistoa.

Nii-i. Sitä ei tiedä tuleeko päivstä hyvä vai huono. Itselläni on tänään hyväpäivä. Kävin parturissa ja mies osasi kyllä asiansa. kaksikymmentäviisi minuuttia ja äijä oli raastanut päästäni oikein mallikelpoisen! Otin kuitenkin uuden ajan vakioparturilleni, Tiialle. Tänään hän oli viettämässä hyvin ansaittua kesälomaansa. Hyvää lomaa hänelle. Toivottavasti tulevat sateet ei haittaa :) Tsaü

WOOOOW! MINKÄ ÄLYNVÄLÄYKSEN SAIN

Katsokaa!! Kun näytön kääntää pystyyn, mahtuu kuvaan pystysuunnassa 25% enemmän informaatiota! Ja se on paljon se! Ainoa missä oikeastaan kaipaan suurempaa leveysresoluutiota on videoeditointi, johon yritän vaimolta ruinata lupaa toiseen näyttöön :D Ja kun ne kääntää kummatkin pystyyn niin Wohooow! Siinä on jo aikamoinen täräys näyttöä!! No ei siinä. Näillä mennään.