sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006

ISÄKSI TULEMINEN MUUTTAA MINUA

becoming_a_father
Oletko jo isä? Vai kenites äiti? Onko sinulla lapsia jo montakin? Varmasti maailman suloisimpia. Hurmaavaa.

Minusta tulee isä, lasketusti vajaan kahden kuukauden kuluttua. Siellä se pienokainen möyryää vaimon massussa. Kova tuntuu olevan hinku ulos. Tajuais vaan sen oikean reitin. Ei läpi mahan. Vauva voi hyvin. Olemme käyneet Brunon luona tarkistamassa synnytyssairaalan tulokset. Samalla näimme pienokaisemme liikkuvan mahassa.


Äidissä on jo kuukausien ajan näkynyt muutoksi, joita beibi on saanut aikaan. Maha ja tissit kasvaa. Selkää särkee, väsyttää. Mitä lapsen saaminen muutta minussa? Alkoholin suuremman kuluttamisen olen lopettanut jo aiemmin. Tupakkaa en polta. Uskoon olen tullut odotusaikana. Pidän sitä lahjana. Nämä asiat eivät liity suoranaisesti millään lapsen syntymiseen, tai isänä olemisen valmisteluun. Kaikki asiat vievät varmasti eteenpäin, ja edesauttavat hyvänä isänä suoriutumista. Onko isyys suoriutumista? En usko, mutta siitä enemmän ehkä toiste. Raskauden aikana olen oppinut rakastamaan vaimoani aivan uudella tavalla, siihen ei vaikuta hänen kärttyisyytensä tai asiat, joita raskaus, rahatilanne, riidat vai muut monimutkaiset ja kenties vaikeat ja uudet tilanteet tuo tullessaan. Mikäli minulta kysyttäisiin "Rakastatko vaimoasi vaikka kuinka tappelisitte, olisitte puhelakossa, rääkyisitte toisillenne kurkku suorana?" Vastaukseni olisi kyllä. Rukouksiini on vastattu. Se näkyy jo meidän välisessä kanssakäymisessä. Suhdettamme ei ole vaivannut aikoihin kriisit, jotka jollain tavalla horjuttaisi meitä. Pahimmankaan sanaharkan tiimellyksessä, ei mielessäni ole käynyt etteikö tästä selvittäisi.


Lapsi on saanut minun turvaaman oman selustani. Petaan kaiken perheemme eteen ja pidän huolen että huomisesta ei liiemmin tarvitse huolehtia. On turvallinen olla.
Muiden naisien katselemisen olen lopettanut aikoja sitten. Johtuuko siitä etten halua minkään tulevan lapseni perheen väliin. Vai onko tasoni vain noussut liian korkeaksi? Kenties olen nostanut hintoja. Niin se varmasti on. Jotta joku ulkopuolinen nainen ansaitsisi edes katseeni, täytyy hänessä olla jotain erikoista. Perheeni rikkomiseen ei kukaan pysty. Jo raamattukin niin sanoo. Saanen siteerata Room 8:31 Mitä voimme täsä päätellä? Jos jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kannattaa luke koko luku, lempikohtiani niteessä.
Sisällä itsessäni ei kyllä ole suuremmin mikään muuttunut. Olen edelleen sama Antti kuin vuosi sitten, kun pienokaisesta ei ollut vielä mitään tietoa. Petaan ympäristöäni lapselle suotuisaksi. Menneisyyteni osoittaa että olen hyvä Isä ja pystyn huolehtimaan lapseni tarpeista. Rakkaaseen vaimooni luotan yhtälailla. Jokainen isä ja äiti saa esikoisen. Ei heitä ole kukaan opettanut vanhemmaksi. Pitkään täällä on kukuttu. Lapseni antaitsee oikeudenmukaisuutta, turvallisen perheen, rakkautta, ystäviä, iloa, naurua, surua, Elämää. Oma isäni antoi minulle hyvä lapsuuden, niikseen kun töiltään pystyi. Toivottavasti kaikki aikani ei mene töissä. Päätimme vaimon kanssa että otan toisen osa-aikaisen työn. Tuo hieman helpotusta lisääntyviin kuluihin.

Näihin sanoihin isäksi tuleva Antti toivottaa hyvää viikonalkua. Olkaa ihmisiksi

Ps. Olipa rikkinäinen postaus. Ei oikein päässyt tajunnan valtatielle.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Usein sanotaan, etä isäksi kasvaminen alkaa vauvan syntymästä. Nainen herkistyy äitiyteen raskausaikana ja kasvaminen äidiksi alkaa synnytyksestä. Ei oikeasti kannata odottaa silmänräpäyksessä syntyviä tunteita, ne tulevat kyllä myöhemmin. Isäksi ja äidiksi tuleminen on niin suuri juttu, ettei sitä osaa kuvitella etukäteen.

Onnea vaimon loppuraskauteen! Miten onnekasta vaimollesi, että jaksat tukea häntä.