HYVÄÄ MAANANTAITA KIRSTI!

Hän näki lehden tippuvan kirkkaalta taivaalta. Ei tuullut. Kummempia miettimättä hän noukki lehden käteensä ja katseli sitä. Lehteen oli piirtynyt kauniita ruskan sävyjä. Vaan eipä arvannut että häntä tarkkailtiin pilven reunalta.

Oli ollut kaunis ja aurinkoinen päivä. Sini oli istuskellut lammen rannalla lukemassa kirjaa ja nauttimassa kesälomansa viimeisestä viikosta. Vain yksi pieni pilvenhattara sinnikkäästi piti paikkaansa muutoin sinisellä taivaalla. Kirjan välistä pilkisti lehti. Sini oli löytänyt sen kaksitoista vuotta sitten, kun se vain leijaili hänen viereensä. Se ei ollut mikä tahansa lehti, sillä näiden kahdentoista vuoden aikana ei lehti ollut kuivunut saati muuten osoittanut vanhenemista. Ei Sini ollut sen kummemmin asiaa ajatellut. Ollut vain iloinen kun säilynyt kirjanmerkki hyvässä kunnossa. Kuitenkin, tänä nimenomaisena päivänä, lammen rannalla, Sinin lukiessa kirjaa, tapahtui se mitä odotettiin tapahtuvan jo kaksitoista vuotta sitten. Pieni pilven hattara, joka oli seurannut Siniä nämä kaksitoista vuotta, laskeutui lammen pinnalle ja pilven päällä oli Puu, kaunis pieni puu, jonka lehdet olivat kauniita, aivan kuten Sinin kirjanmerkkikin. Ihme kyllä, ei Sini pelästynyt vaan hymyili yllättyneesti. Kappas, sanoi Sini ja astui pilvelle. Tiedättekö, pilven päällä käveleminen ei ole mitenkään helppoa. Se on kuin kävelisi lämpimässä puuterilumessa. Sini möyri ja konttasi puun juurelle. Tarrasi puuhun kiinni ja halasi. Hän vaipui syvään uneen.

Toisinaan ihmisillä voi olla sukat jalassa. Sinillä ei sillä nehän saattaisivat kastua kun jalkoja uittaa lammessa. Sinin onneksi Kicero-saiperi peitteli hänet matkan aikana. Saiperot ovat pilvillä asuvia pieniä ja vaikeasti havaittavia olentoja, jotka eivät missään nimessä ole pahansuopia. Tämä kyseinen saiperi, Kicero nimeltään, oli määrätty pitämään Suvista huolta. Heidän onnekseen Suvi oli pitänyt hyvää huolta lehdestä. Nämä Netawan eli pilvipuun lehdet ovat saiperoiden elämänlähde. Yksi lehti vastaa yhtä saiperoa. Tämän pilven hoitaja on Kicero ja huonoksi onnekseen noin kaksitoista uotta sitten hänen pyyhkiessään pölyjä, tippui juuri Kiceron oma elämänlehti puusta. Hänen onnekseen Sini poimi lehden ja piti siitä huolta. Sinin viattomuus ja rakkaus piti lehden elossa.

Nyt Kicero sai kuitenkin lehtensä takaisin. Vastineeksi hän punoi omista häntäjouhistaan Sinille uuden kirjanmerkin ja punoi oman nimensä siihen.

Sini heräsi lammen rannalta kirjan kanssa, venytteli ja luuli nukahtaneensa lukiessaan. Hän huomasi kuitenkin kirjanmerkkinsä vaihtuneen ja ihmetteli asiaa.

Sen koommin ei pilveä enään nähty. Eikä murheet Siniä painaneet. Siitä piti Kicero-niminen saipero huolen. Hänellä oli mahdollisuus sellaiseen.
Hyvää viikon alkua.